Paino 69 kg, laihduttu 1,4 kg viikossa – tavoite 63 kg

Lenkkejä kolme – tavoite neljä kertaa viikossa

Alkoholia 2/3 osa pulloa viiniä ja kaksi lasia konjakkia – tavoite; en tiedä, vähemmän

Parasta viikossa – esikoinen on jälleen yhtä rakas ja ihana kuin ennenkin (Kun vauva oli vastasyntynyt, suhtauduin esikoiseen jotenkin kylmästi. Nyt tuntuu, että läheisyys on palannut ennalleen. Ihanaa.) Ja sitten käytiin vauva ja sisaruskuvassa. Kuvien näkemisen jälkeen vasta tietää, oliko ihanaa vai vain kallista. Kuvaaja oli ainakin hyvä. Jos kuvista ei tule hyviä, on malleissa vikaa. Vauva oli vähän nuupea. 

Pahinta viikossa – vanhat avioeroasiat nousivat pintaan.

Että sellainen viikko. Ihan OK – varmaan.

Avioliitto eron jälkeen on kuten lapsuus – varmaan siinä oli onnellisiakin aikoja. Niitä valitettavasti muistaa vähän, välähdyksinä ja hatarasti. Tuskan, kaipauksen ja ahdistuksen sen sijaan muistaa hyvinkin selkeästi.

Miksi?

P

Avioerosta on 10 vuotta – tai 11 vuotta – tai jotain sinne päin. Ja aina yhä uudelleen palaan siihen teemaan.

Ex -miehen kanssa olemme tavanneet kymmenen vuoden ajan aina kerran vuodessa lounaalla tunnin ajan. Homma menee niin, että Peppi kutsuu ja mies aina tulee. Tänä vuonna Peppi kutsui ja mies vastasi, ettei enää tule.

Kerran vuodessa yhden tunnin – silti se on ollut niin tärkeää minulle; kosketus omaan nuoruuteen, ensimmäiseen avioliittoon, suureen rakkauteen ja taas kerran siihen nuoruuteen. Silloin olin nuori ja kaunis opiskelija.  Silloin olin rakastunut. Olen varmaan nytkin. 40-vuotinaana rakkaus vaan on niin erilaista. Sallivaa, tuskatonta, joustavaa, odottavaa. Silloin se oli ehdotonta, tuskallista ja niin suurta.

Nyt siitä viimeisestä oljenkorresta pitää luopua. Peppi luopuu. Tietysti. Eihän vaihtoehtoja ole.

Raskauden aikana kertasin avioeron aikaiset tunnelmat tuhanteen kertaan. Esikoinen syntyi heti avioeron jälkeen. Kyllä liian pian. Raskaus ja tämä pikkuvauvavaihe nosti pintaan kaikki ne tunnelmat kymmenen vuoden takaa.  Olen käynyt tuhanteen kertaan kaiken läpi. Ja nähtävästi käyn jälleen tuhanteen kertaan kaiken läpi.

Voi vitun oljenkorsi. Pitikö senkin katketa. Varmaan piti.

Aina voi aloittaa alusta. Peppi aloittaa nyt alusta. Tai ei aivan alusta. Takana on kuitenkin pari suurin piirtein raitista vuotta ja painoa 7 kg vähemmän. Pettänytkään en ole ja vauvankin olen saanut.

Mutta – viini viehättää, paino nousee eikä lenkkeilyyn ei millään pääse käsiksi. Itse asiassa mitään muutakaan ei tahdo saada aikaan.

Ja tietenkin viini viehättää – mä en hetkeäkään kuvitellut parantuneeni alkoholismista (vai kuvittelinko?). No en kuitenkaan todellakaan ole parantunut.

Ja tietenkin mä kuvittelin, että imettäessä ihan silmissä laihtuu. Vitut. Olen lihonut 2 kg lapsen syntymästä.

Ja tietenkin mä kuvittelin että äitiyslomalla olisi aikaa lenkkeillä ja ulkoilla. Vitut. Ukko ei hetkeäkään hoida vauvaa. Ei tietenkään, kun se on mun vauva. Ei se sitä halunnut. Mä halusin, sain ja nyt saan hoitaa. Ja enää pitää tietää, miten pääsen lenkille vauvan kanssa. Ostamalla juoksurattaat varmaankin…

Niipä palaan vanhan rakkaan blogini ääreen ja aloitan alusta. Pitää taas olla ihan skarppina, pysytellä erossa viinistä, koittaa juosta tai muuten urheilla neljä kertaa viikossa ja laihtua seuraavat 7 kg.

Viime viikolla join kaksi pulloa viiniä. Se on 4 kk vauvan äidille ihan helvetisti liikaa. Lenkkeilin 2 kertaa noin 7 km kummallakin kerralla. Se on 4 kk vauvan äidille ihan ok. En lihonut (ihme) enkä pettänyt (ei mikään ihme – miten helvetissä mä edes keneltäkään saisin, kun en saa omalta mieheltäkään!).  Se on 4 kk vauvan äidille varmaan normaalia.

No Peppi nyt joka tapauksessa aloittaa alusta. Paino 70,04 kg.

Lykka till!