Sunnuntai 29.7.2007

 

Paino aamulla: 77,7 kg<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Alkoholiannokset: 0

Paras teko: osallistua AA-ryhmään

Epäonnistuminen: syödä miten sattuu

Kouluarvosana: 8+

 

AA

 

En kestä sitä nöyryytyksen tunnetta siitä, kun AA:ssa avaan suuni. En sano paljon, mutta vähän. Pakollisen. "Olen Peppi ja alkoholisti, kiitos raittiista aamusta. Kuuntelen.", sain kakistettua itkun sekaisesti tänäänkin. (Tämä oli viides kerta, kun osallistuin ryhmään. Aina tuherran saman säälittävän lauseen).

 

Kaikki sanovat vain nimensä (tai tekonimen). Sen lisäksi kenenkään ei ole pakko puhua mitään. Enkä koskaan olekaan käyttänyt oikeaa puheenvuoroa. Luultavasti siksi, että en itkultani saisi sanottua mitään. Tai siksi, että minulla ei ole mitään sanomista. Tai siksi, että minä en voi olla siinä sarjassa paras. Voi veikkoset ne heput ja daamit ovat käyneet huomattavasti syvemmällä elämän syövereissä kuin minä koskaan (toistaiseksi ja onneksi). Luultavasti siitä syystä niissä palavereissa juttuja riittää. Siinä seurassa en voi olla paras. Ja Peppi haluaa olla paras – tai ei ehkä siinä seurassa, niissä teoissa. Mutta periaatteessa. Maailman vahvin tyttö. Tiedättehän.

 

Elämäni epäonnen teemaksi olen kuitenkin siellä muita kuuntelemalla kiteyttänyt kolme kiusaajaani: "ruma, tyhmä ja lihava". Ja aina humalassa kiusaajat ovat tiessään. Täysin poissa kuuloetäisyydeltä.

 

Voi veikkoset kaupungin yössä saan lappusia miehiltä: "Olet sädehtivä. Voinko soitella sinulle, Heikki ja puhelinnumero" tai kuiskauksia keskustelukumppaneiltani "Kauneus on sisäistä ja ulkoista, sinussa on niitä molempia". Yössä keksin mielettömimmät liikeideat ja olen niin saatanan teräviä ja tiedän tasan tarkkaan, miten hommat pitää hoitaa firmassa, politiikassa, perheessä ja ties vaikka taivaassa. Eikä lihavuuskaan vaivaa. Sitä ei edes muista sen kaiken kauneuden ja viisauden keskellä. Olen loistossani. Humalassa yössä.

 

Juomalla pääsen eroon kolmesta kiusaajastani. Selvänä ne istuvat olkapäällä, nipistelevät kädestä tai kuiskivat korvaani. Humalassa kiusaajat eivät kiusaajat kuiski – kuiskivat vain vieraat miehet ja oma äly.

 

Niinpä olenkin täysin tolaltani, että rakkaimmasta ja luotettavimmasta ystävästäni - alkoholista -pitäisi luopua. Kuka hullu vapaaehtoisesti luopuu jostain, joka ei koskaan petä, ei koskaan jätä, ei koskaan luovuta tai tuomitse.

 

No alkoholi ei ole pettänyt, jättänyt tai tuominnut. Minä olen pettänyt, jättänyt ja tuominnut. Tehnyt asioita, joita en halua tehdä. Enkä olisi tehnyt selvin päin. Tänään aloitin AA:ssa listan kaikkein kaduttavimmista känneistäni. Julkaisen sen joskus tulevaisuudessa. Listaa pitää kehitellä rauhassa. Eikä se ole mairittelevaa luettavaa.