<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Jo nyt on jumalauta aikoihin eletty, kun lääkärillä ei enää olla potilaita vaan asiakkaita. Peppi tahtoo olla potilas!

 

Menin sitten viime viikolla gynekologille. Synnytyksen jälkeen ensimmäisen kerran. Olin siinä tervetuloa töihin –terveystarkastuksessa. Terkkari kysyi, että koskas Peppi on käynyt gynekologilla. Vuonna 2000 vastasin. Terkkari siinä taivasteli ja määräsi mars gynelle.

 

Ja kyllä on touhu vuosien saatossa muuttunut.

 

Peppi oli nyt asiakas. Asiakkaana toimintaan piti osallistua. Ukko tunki ultraäänipeniksen sisään ja esitteli tyytyväisenä sisäkaluja asiakkaalle: tässä on kohtu, tässä munasarjat, tässä kohdunlimakalvo. Ihan normaalia. "Juu", Peppi osallistui keskusteluun. "Hyvä", Peppi myönteli. Asiakkaalle esitellään oma tontti. Kunnossa on. Asiakas tyytyväinen.

 

Sitten ukkeli tutki rinnat. Oikein pehmeää. Oikein pehmeää. (Tarkoittaako se löllötissejä = paha juttu vai ihania pehmeitä rintoja = hyvä juttu.) "Juu", Peppi osallistui keskusteluun. "Hyvä", Peppi myönteli.

 

Kokemuksesta toipuneena Peppi kyllä on sitä mieltä, että lääkärillä pitäisi saada olla potilas ja potilaana ei pitäisi joutua osallistumaan. Peppi tahtoo puristaa silmät kiinni gynellä ja olla hiljaa. Peppi tahtoo potilaaksi. Vitun asiakaspalvelu!