<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Tupakanpolton lopettaminen on tasan ollut yhtä vaikeaa, kun viinan juonin lopettaminen. Ensin mä ajattelin koko ajan viinaa. Lasi illalla ennen nukkumaan menoa, lasi rankan duunipäivän jälkeen, lasi kavereiden kanssa, lasi baarissa, lasi kotona, lasi lomalla, lasi joka paikakassa.

 

Nyt mä ajattelen koko ajan tupakalle menoa, tupakan sytyttämistä, tupakan rauhoittavaa vaikutusta. Mä näen itseni koko ajan tupakan kanssa – matkalla bussipysäkille, matkalla duuniin, matkalla duunista, matkalla asiakkaalle. Nyt mä muistelen aamua tuuletusparvekkeella kahvikupin kanssa - päivä nousee - aamutupakka. Se oli ihanaa. Ja se, kun veti röökin illallisen jälkeen viinin rippeiden kera nousuhumalassa. Se vasta ihanaa oli.  

 

Ja miten mä saatoin kuvitella, että tupakoinnin lopettaminen olisi ollut helppoa nyt, kun ei juo. Siis siitähän nyt ei tulisi mitään, että juo eikä polta. Mutta on tämäkin helvetin vaikeaa.

 

Ja sitten – kuukautiset ovat myöhässä. Viimeksi ei siis syntynyt huijausvauvaa. Kuten kerrottu, nyt pantu muka kuukautisten aikana, jotka olivat siis päättyneet pari päivää sitten. Ei kuulu, ei näy. Ostan raskaustestin viimeistään viikonloppuna.

 

Ja sitten – tämä oli viimeinen kerta, kun Peppi saattoi tulla raskaaksi oman miehen kanssa. Mies on menossa nipsauttamaan johtimet poikki. Naps. Ei lapsia miehelle. Ei lapsia Pepille miehen kanssa. Johtimet poikki, koska Peppi ei suostu syömään pillereitä – Peppi on nähkääs riittävän kaheli ihan ilman päätä tai hormonitoimintaa sekoittavia aineita.

 

Ja sitten – raporttia seuraa. Siis tupakasta ja raskaudesta.