<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Lupaukset ja niiden pitäminen:

 

  1. En juo – join kahtena päivänä. Kouluarvosana 5.

  2. Keskityn töihini olen keskittynyt ja saan maksaa siitä. Olen ollut duunissa koko viikonlopun. Olen keskittynyt liikaa. Ja olen saanut legendaarisen raivokohtauksen. Jätän arvostelematta, koska tavallaan keskitytty on, hulluna paiskittu hommia on, mutta perseelleen meni.

  3. Keskityn mieheeni ja lapseeni Ihan OK. Kyllähän se kärsii, jos keskittyy liikaa duuniin. Toisaalta pari ihan mahtavaa läsnäolopäivää. Kouluarvosana 9.

  4. En sählää muiden miesten kanssa – en sählännyt. Kouluarvosana 10.  

  5. Laihdutan – punnitsin 71,7 kg laihtunut. Ihanaa. Ihanaa. Ihanaa. Kouluarvosana 9.

  6. Urheilen – lenkkeillyt 30 km ja uinut tunnin. Kouluarvosana 10.

 

Viikon keskiarvo 8,6

 

Keskiarvojen kehitys kuukausitasolla:

1. keskiarvo 6,7

2. keskiarvo 6,8

3. keskiarvo 7,6

4. keskiarvo 7,8

5. keskiarvo 7,6

6. keskiarvo 8,4

7. keskiarvo 8,3

8. keskiarvo 8,6 (viikkoja 1 kpl)

 

Peppi muisti taas miksi juo – koska se tuntuu hyvältä sillä hetkellä

 

Viikko ei siis mennyt ihan putkeen, vaikka keskiarvo olikin suhteellisen hyvä. Ensinnäkin Peppi on raivohullu piru – lue edellinen kirjoitus. Toiseksi, Peppi joi – kuten ennen.

 

Rakkaat mahdolliset lukijat. Olen pahoillani, että jankutan tätä juomista, mutta se nyt vaan on jollain tavalla kovin keskeistä tässä Pepin elämän ongelmatiikassa.

 

Se siis menee näin: helvetisti liikaa duunia, josta seuraa helvetillinen stressi, jota lievitetään helvetillisellä määrällä alkoholia. Sitten vituttaa. Sitten hommat jää rästiin. Sitten pitää illalla tehdä helvetisti hommia. Sitten helvetillinen stressi. Sitten viiniä lievittämään stressiä jne. Ja näin se taas meni.

 

Perjantaina baariin ja kolme nopeaa isoa. Hyvä nousari. Kotiin seitsemältä. OK. Ei siinä mitään. Näin se menee.

 

Ja näin se jatkuu. Lauantaina töihin, töistä kotiin klo 24:00. Kotona pullo viiniä ja pari tuntia tajuttomuutta television ääressä. Näin se jatkuu.

 

Ja tältä se tuntuu juodessa. Duunissa helvetin hyvä imu – Peppi tyytyväinen vaikka menikin lauantai. Television ääressä ihanaa. Yksin. Kynttilät, hyvä punaviini, boksista elokuva. Mahtavat saudit. Ihana humala. Yksin, turvassa, kotona, yöllä. Ja se tuntuu hyvältä.

 

Ja näin se jatkuu. Aamulla krapula, ei pääse lenkille. Vituttaa. Ei jaksa siivota, vituttaa. Kaikki hommat kasaantuu illaksi. Hulluna hikihatussa sitten pakattu lomakamppeet, pesty pyykit jne. koko ilta. Hyvä olo. Huh huh. Ja nyt olisi poikaa ottaa se siideri. Tulipahan taas huhkittua.

 

Ja näin se Peppi joi. 4 päivää putkeen. 5 päivää putkeen. 4 vuotta putkeen.

 

Tänään jää siideri väliin, mutta olipahan taas hyvä muistutus itselle oman alkoholismin logiikasta. Noin se menee.