<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Lupaukset ja niiden pitäminen:

 

  1. En juo join kerran – kundien kanssa duunin jälkeen kaljalla. Kolme isoa olutta. Lähdin yhdeltätoista – kundit jäivät vetämään pilkkuun. Kerran illallisella miehen avec-tilaisuudessa. Inhotti syödä ja juoda niin pitkään. Inhotti, kun meinasi tulla humalaan. Ihmeellistä. Yleensä nousarissa olen vaan kiihdyttänyt juomista. Ja se on ollut ihanaa. Nyt selvästi etenkin seurassa humaltuminen ei enää tai ainakaan tällä viikolla tuntunut mukavalta. Tupakoinut en ole – kaksi viikkoa tänään täynnä. Vähän alkaa helpottaa. Nikotiinipurkka edelleen käytössä. Mutta kai tämä tästä. Kouluarvosana 8.

  2. Keskityn töihini olen ollut vitun laiskimus. En oikeasti saa itsestäni yhtään mitään irti. Ei huvittaisi tikkua ristiin laittaa – enkä ole laittanut. Kouluarvosana 6.

  3. Keskityn mieheeni ja lapseeni Ihan ok vaikka pinna kyllä kireähkö. Syytän kuukautisia ja kaikkea. Kouluarvosana 9.

  4. En sählää muiden miesten kanssa – en sählännyt. Kouluarvosana 10.  

  5. Laihdutan – laihtunut. Paino 70,5 kg. Kouluarvosana 9.

  6. Urheilen – lenkkeillyt 50 km. Sunnuntaina juoksin kaksi ja puoli tuntia. Olin ihan todella hyytynyt, kun raahustin kotiin. Sairas tuuli, Peppi vaan puski tuuleen. Kadut ihan loskassa, lenkkarit märät. Kyllä mä vähän siinä viime kilometreillä ihmettelin, että mitä vittua ihminen itselleen haluaa tehdä. Rääkätä vissiin. Kouluarvosana 10.

 

Viikon keskiarvo 8,8

 

Keskiarvojen kehitys kuukausitasolla:

1. keskiarvo 6,7

2. keskiarvo 6,8

3. keskiarvo 7,6

4. keskiarvo 7,8

5. keskiarvo 7,6

6. keskiarvo 8,4

7. keskiarvo 8,3

8. keskiarvo 8,55 (viikkoja 4 kpl)

 

Tämä kuukausi tulee olemaan keskiarvo ennätys. Suurin syy on, että laihtuminen on alkanut eikä se enää laske keskiarvoa. Lisäksi en sählää muiden miesten kanssa kategoria on aivan turha – en ole kertaakaan sählännyt enkä näe mitään syytä, että niin tapahtuisi. Juopottelukaan ei tunnu ihme kyllä enää

 

Pitänee uudistaa arvosteluasteikkoa…

 

Vittu, kun laiskottaa. En millään viitsisi tehdä mitään. En töitä, en juosta lenkkiä, en lukea kirjoja. Lähinnä löhöily ja television töllöttäminen kiinnostaa.

 

Onneksi sisko siivosi eilen lapsen huoneen. Onneksi koko perhe oli kasassa ja pelattiin Unoa ja syötiin yhdessä. Ihan tuntui, kuin olisimme idylliperhe, jolla on elämä hallinnassa.

 

Mutsi on kyllä huonossa kunnossa. Kivut ja sairaudet vaivaavat. Saa kuunnella tuntitolkulla sen sairaskertomusta. Kamalaa – tyyppi on alle 60-vuotias ja ihan romuna. Pitää jossain vaiheessa saada saliharjoittelu vielä mukaan omaan treeniohjelmaan. En todellakaan halua olla vastaavassa kunnossa noin nuorena.

 

Mies oli eilen ”älykkyystesteissä”. Hitto me naurettiin himassa. Tulos oli, että kundi on itsevarma oman tiensä kulkija. Vaikea alainen. Luova johtaja. Ei sovellu esimiestehtäviin. Kas kas. Testit jopa tunnistavat ihmistyypit oikein.

 

Elämässä ei mitään uutta. Eikä siis vauvaa. Ei Pepille enää. Kummallista - aina, kun epäilen olevani raskaana, olen ihan varma, että ei enää. Peppi ei jaksa aloittaa alusta. Kun kuukautiset alkaa, Peppi kuolaa jokaista ohi kulkevaa vauvanpötkälettä. Erityisesti puoli vuotiaat ovat syötävän ihania.

 

Ja tätä Peppi pelkää – tyyntä myrskyn edellä!

 

Ja miten olen näin väsynyt. Eilenkin menin nukkumaan lapsen kanssa jo yhdeksältä (sain unta ehkä puoli yksitoista) ja heräsin aamulla väsyneenä. Miten ihmeessä raittiista, tupakoimattomasta lenkkeilijästä tulee tällainen väsynyt löysä ämmä!