<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Olin toisen viikon sairaslomalla ja viime viikolla pari päivää töissä. En jotenkin halua nyt arvostella toista sairaslomaviikkoa. Sanottakoon vain, että kerrassaan oli ihanaa olla poissa tästä duuniarkipaskasta ja ei niin kovin ihanaa olla takaisin tässä duuniarkipaskassa.

 

Yhteisarviona menneistä viikoista sanottakoon vain, että en nyt ole kovin ylpeä enkä kovin onnellinen.

 

  1. En juo – juonut. Kouluarvosana 5.

  2. Keskityn töihini sairaslomalla. Jätän arvostelematta.

  3. Keskityn mieheeni ja lapseeni Kouluarvosana 9.

  4. En sählää muiden miesten kanssa – Kouluarvosana 10.  

  5. Laihdutan – lihonut 68,5 kg. Kouluarvosana 4.

  6. Urheilen - juossut paljon. Kouluarvosana 10.

 

Kahden viikon keskiarvo 7,6 ja romahdus.

 

Keskiarvojen kehitys kuukausitasolla:

1. keskiarvo 6,7

2. keskiarvo 6,8

3. keskiarvo 7,6

4. keskiarvo 7,8

5. keskiarvo 7,6

6. keskiarvo 8,4

7. keskiarvo 8,3

8. keskiarvo 8,3

9. keskiarvo 8,5

10. keskiarvo 8,9

11. keskiarvo 8,5 (kolme viikkoa)

 

[Kuten ennenkin olen todennut, Peppi vetää pitkään ylös ja tulee sitten rytinällä alas. Sama trendi näyttää jatkuvan. Mutta onpahan mistä taas tulla ylös… ]

 

Muutama tärkeä huomio:

 

1. Olen alkoholisti. Mikä uutinen!

 

Olen juonut viidet kännit tässä parin viikon. En edelleenkään osaa juoda. Jos juon, juon paljon. Jos juon, juon monta päivää putkeen. Ja siitä humalassa olosta; pelkästään siitä tulee morkkis. Olen siis morkkiksen osalta normalisoinut. Juomakulttuurin osalta olen edelleen täysin alkoholisti. Tässä ei varmaan koko loppuelämän aikana tule olemaan muutosta. Vapun aikaan vedin kolmen päivän putken, joka päättyi viime lauantaina kamalaan masennukseen. Ihan fyysisesti tunsin lyyhistyväni ja olin aivan onneton. Sunnuntaina olo jo helpotti. Ja tänään menee jo taas huomattavasti paremmin. Kerrassaan olen tullut juomisen kanssa tieni päähän. Se tie on nyt kuljettu loppuun. Uutta tietä etsitään.

 

2. Olen 40 v kriisissä. Ihmettelin tätä asiaa joskus blogin ensimmäisinä päivinä ja nyt olen täysin varma asiasta. Luin aiheesta viime viikolla todella hyvän kirjankin, joka käsittelee aihetta.

 

30 v. kriisissä ihminen haluaa ratkaista koko loppuelämän; mennä naimisiin tai erota 20-vuotiaana solmitusta liitosta ja mennä uusiin naimisiin, tehdä lapset, panostaa uraan, ostaa asunto, auto jne. - siis tehdä suuria näkyviä ulkoisia muutoksia.

 

Sen sijaan 40 v. kriisissä ihminen tekee sisäisen tilinpäätöksen eletystä elämästä. Kriisi voi olla sisäinen ja huomaamaton ulkopuolisille tai se voi johtaa konkreettisiin muutoksiin. Naisilla kriisi on usein pääasiassa sisäinen ja muutokset ovat lähinnä ajattelutavan muutoksia suhtautumisessa omaan vanhenevaan vartaloon (syödä terveellisemmin, liikkua enemmän), muutoksia suhtautumisessa aviopuolisoon (hyväksyä hänet vikoineen ja muuttaa omaa ajattelua), muutoksia suhtautumisessa työelämään (panostaa vihdoin täysillä uraan, jos on ollut lasten kanssa kotona tai vastaavasti työelämässä puurtaneille koittaa löytää tasapainoisempi tapa tehdä töitä) jne.

 

Kriisin oireet tiivistettynä Jungin teorian mukaan:

 

-          Puntaroida elettyä elämää ja pohtia tehtyjä valintoja sekä usein muuttaa suuntaa. Monet vaihtavat tässä vaiheessa uraa tai eroavat aviopuolisosta. [ Peppi: eletty elämä on perseestä, valinnat on perseestä ja mitenkään ei voi olla niin, että seuraavat 25 vuotta vedetään tätä rallia. Tulevaisuudessa on ehdottomasti löydyttävä vähemmän stressaava itsenäinen työ ja selvästi enemmän vapaa-aikaa.]

-          Tehdä viimeiset valinnat lapsen saannin suhteen. [Peppi: siis hyväksyä, että enää ei tule toista lasta. Hyväksynnässä ei auta asiaa se, että lapsen luokkakavereiden äideistä yksi sai jo toisen lapsen ja kaksi on raskaana. Uskomattoman koville ottaa tämänkin tosiasian hyväksyminen.]

-          Tutustua omiin ”pimeisiin” puoliin ja hyväksyä ne – Jung kutsuu tätä Varjoksi. [Peppi: Varjo on jokapäiväistä elämää. Ja luultavasti koko blogi Varjoon tutustumista ja hyväksymistä / halua muuttaa… Ja sitä paitsi miten kummasti luulen, että vasta akuuttien ongelmien kuten alkoholin ja työstressi poistuttua pääsen todellisten ongelmien pariin]

 

 

Että sellaista. Vituttaa, väsyttää, ärsyttää, mutta kyllä tämä taas tästä. Kesä tulee ja lapsi täyttää 8 vuotta. Hän on niin onnellinen synttärisankari, että ei mitään rajaa. Ihana lapseni. Ihana ilma. Illalla lenkille.