<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Peppi ei osaa ottaa rennosti. Peppi ei osaa antaa periksi. Peppi ei osaa lopettaa ajoissa. Lopulta hermot pettää ja Peppi lepää, antaa periksi ja lopettaa – liian myöhään.

 

Nyt Peppi on perheineen lähdössä matkalle jouluksi. Viime joulu meni aivan paskaksi, kun Peppi hullu kutsui kolmet vieraat ja käytti koko joulun ruuan laittoon ja lasien tiskaukseen. Kolme päivää orjakokkina sai Pepin vaihtamaan suunnitelmia ja varaamaan tälle joulululle matkan maailmalle koko perheelle.

 

Peppi ei kuitenkaan oppinut viime vuodesta mitään. Ei yhtään mitään. Nyt samat hiton vieraat piti kutsua kahtena edellisenä viikonloppuna – eikä nyt ollut edes mitään lomapäiviä vieraiden kestittämisen viemän ajan helpottamiseksi. Nyt vaan koko viikonloppu meni kokatessa ja kestitessä (pitihän lapsen saada suomalainen joulu, sukulaiset ja lahjat – eikö?). Ja viime viikko ja tämän viikon alku pakatessa ja matkakamppeita hankkiessa (aurinkorasvat, lääkkeet, kameran patterit, herätyskello, matkalukeminen....) ja matkavaatteita tuunatessa (saanen muistuttaa olevani raskaana ja kesävaatteeni eivät todellakaan mahdu päälle). Peppi ostaa ja omplee. Parsii, harsii ja pakkaa.

 

Ja eilen piti vielä askarrella joulukortit. Kuka helvetti enää askartelee joulukortteja – neljä tuntia. Ja sitten se tuli; loppuräjähdys. Lapsi liimasi piirtämänsä joulukorttikuvan kaikkiin kortteihin väärin päin. Pikkujuttu – kortin voi kääntää ja kuvan voi katsoa. Silti Peppi pimahti. Saatanan idiootti. Et sitten idiootti voinut katsoa miten päin kortit taittuvat. Vittu, kun olisi taas pitänyt itse tehdä kaikki. Eihän susta ole muuta kuin haittaa ja harmia. Älä tule auttamaan, jos et osaa... ja sitä rataa...

 

Peppi pimahti. Lapsi pillitti. Mies määräsi molemmat lepäämään. Lopulta Peppikin pillitti. Rannekellokin oli kadonnut ja kaikki pakkaaminen vielä kesken. Lähtö huomenna. Yhäääääh. Yhääääh.

 

Sitten katsottiin lapsen kanssa Palsan tyttäret nauhalta. Niiden lapset oli jätetty. Niiden lasten äidit olivat hyläneet lapsensa tyystin. Peppi sai anteeksi. Peppi ei sentään ole hylännyt lasta.Ajatella. Lapsi ajatteli.

 

Kyllä lapset ovat ihmeellisiä – kaiken ne antavat anteeksi. Hetkellisesti. Omasta kokemuksesta tiedän, että maksun aika tulee; Pepillekin. Ihanaa silti välirauha. Ja vielä pitää jaksaa hetki. Yksi päivä. Vitut kellosta. Lennolla vaikeaa ilman kelloa, mutta pitää lainata lapselta. Sitten se on täyttä aurinkoa kaksi viikkoa. Hyvää matkaa...

 

Rauhallista joulua Pepille perheineen ja kaikille muillekin!