<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Lehtiarkkeli tänään nosti otsikoihin (positiivisessa mielessä) ex-aviomieheni. Lämmin ja haikea olo. Hyvin tunnistin kirjoituksen tyylistä entisen mieheni ja ikiaikaisen rakkaani jutusta.

 

Sellaista se on. Ero. Rakkaus jäi. Viisi vuotta täyttä paskaa, viisi vuotta ajoittaista paskaa ja viimeiset viisi vuotta joskus haikeutta, joskus unia ja joskus olisi kiva jutella.

 

Sellaista se on. Ikävä. Haikeus jäi.

 

Toisaalta, koska yhteisiä lapsia ei ole, välit jäi. Eihän me tavata, eihän me keskustella. Eihän meitä ole.

 

Onnittelin kuitenkin oheisella viestillä:

 

* * * * * *

 

Heippa,

 

Saat varmasti näitä "Näin sinut tänään lehdessä" -viestejä pitkin maailmaa ja mieluusti liityn kuoroon. Onnittelut. Mitä tässä muuta kuin toteamaan, että julkisuus on valtaa.

 

Hassuinta tässä on se, että jopa mulle satelee tekstiviestejä; "Huomasitko ex-aviomiehesi tänään lehdessä" –tyyppisesti. "Juu huomasin ja ex-aviomieheni hyvin tunnistin" –vastuksia lähettelen…

 

Mitä kuuluu?

 

Meillä lapsi on aloittanut koulun, joka ei ole sujunut ihan mutkattomasti. Kaikki on kadoksissa (jopa lapsi) ja unohduksissa. Takki jäi urheilukentälle, läksykirjat kouluun, lapsi eksyi, jonka jälkeen ostettiin kännykkä, joka heti katosi.

 

Riidoissakin hän käyttää argumentaatiota, joka saa sydämeni värisemään: "Äiti sä pilaat mun elämän!" tai "No jos mä en kelpaa sulle, ni myy sit mut jollekin muulle!".

Just. Mä pilaan 7-vuotiaan elämän, kun pakotan siivoamaan oman huoneensa tai uhkaan kerätä lattialla olevat lelut kuukaudeksi "kaniin".

Just. Mä haluan taatusti myydä lapseni jollekin muulle, jos edellytän, että pitää parempaa huolta tavaroistaan tai saa maksaa uuden vastaavan säästöistään. Huh huh.

 

Töissä töitä.

 

Henk.koht. elämää ei ole, mutta se vähäinen menee pahasti päälle painavan 40-kriisin kourissa. Milloin elämästä tuli tällaista, mitä ihmettä tässä pitää tehdä muutoksen saamiseksi jne.

 

Kummilapsemme äitinsä kanssa tulee kylään viikon päästä. Toinen kummilapsi oli kesällä terassikierroksella. Yhteiselle ystävällällemme olen menossa ensi viikonloppuna. Siinä ne kiintopisteet, jossa satunnaisten lehtiartikkelien lisäksi törmään sinuun. Voisin mielelläni törmätä joskus fyysisestikin, jos sopii.

 

Voi hyvin!

 

- Peppi -

 

* * * * * *