<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Lapsena (noin 12 v.) ajattelin usein kuolemaa. Kuvittelin roikkuvani hirressä kotikatuni kuusessa sellaisessa kohdassa, josta ihastukseni kulki aamuisin kouluun. Hän löytäisi minut ja nostaisi maahan kauhistuneena. Sitten kaikki olisivat järkyttyneitä ja itkisivät hautajaisissa.

 

Myöhemmin tajusin, että kuolema-ajatukset-ajatuksia ajattelevat suurin piirtein kaikki lapset. Kaavakin on suurin piirtein sama. Tosin kukaan muu ei ollut tehnyt itsemurhaa. Itse asiassa vain kaikki itkevät hautajaisissa –aspekti oli sama.

 

Pepilläpä kuolema-ajatukset-ajatuskehitelmä pyörii edelleen. Onkohan se normaalia?

 

Nyt ajatusleikkejä on kaksi.

 

Ensimmäisessä Pepin lapsi kuolee tapaturmaisesti ja Peppi tekee heti ensimmäisenä talvena lapsen kuoleman jälkeen itsemurhan. Kuoleman näyttämö on syrjäinen paikka metsässä kovalla pakkasella. Kuolema avittajina syrjämetsässä ovat unilääkkeet ja viina. Kuolema tulee unessa, kuolinsyy on paleltuminen.

 

Toisessa kuolema-ajatusleikissä Pepin mies kuolee eikä Peppi ei todellakaan tee itsemurhaa. Peppi maksaa vakuutusrahoilla lainat pois ja elelee herroiksi lapsen kanssa. Perheeseen tulee lapselle au pair ja Pepille rakastaja. Nuorukainen ei koskaan muuta asumaan Pepin ja lapsen luo. Ennen tätä Peppi tietysti riutuu surussaan, laihtuu tikuksi, saa sympatiat töistä ja onnistuu leskenä saamaan lyhennetyn työviikon pitkän sairasloman jälkeen. Ja sitten siis ne velat, vakuutusrahat, au pair, nuori rakastaja jne.

 

Kummassakin ajatusrakennelmassa yhteistä on se, että ne toistuvat säännöllisesti ja ovat todella pitkälle kehiteltyjä.

 

Lapsi kuolee ensin ja Peppi sitten -ajatusleikissä kaikki suunniteltu valmiiksi. Lääkkeiden saaminen ja kerääminen on hyvin tarkkaan kartoitettu, metsäpaikka on valittu ja ajoreitti testattu, kuolinhetken vaatetus on päätetty ja kirjeet läheisille kirjoitettu.

 

Mies kuolee -ajatusleikissä hautajaiset on suunniteltu, arkku valittu, virret päätetty ja hautajaispuheet kirjoitettu. Jopa au pairin huone on sisustettu. Sanomattakin on selvää, että vakipanonuorukainen on valittu.

 

Että sellaisia ajatuspelejä Peppi pelaa.

Hyvin sujuu yksinäiset lenkit mies kuolee -pelin merkeissä.

Ihan normaalia tämä tuskin enää on.

Mutta hyvin sujuu elämä. Pelatessa.