<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Paino aamulla: 77,0 kg (-0,7 kg aloitushetkestä).
Alkoholin kulutus viikossa: en pystynyt laskemaan – arvatenkin.
Alkoholin kustannukset 10,60 € (muut meni firman piikkiin).
Lupaukset ja niiden pitäminen:
- En juo – join niin paljon, että en edes pysynyt laskuissa. Join kuitenkin vain kahtena viikonpäivänä, joka on minulle todella vähän. Kouluarvosana kuitenkin vain 5. Helvetti ihmisen pitää pysyä olemaan yksi viikko täysin raittiina!
- Keskityn töihini – keskityin. Hirveä stressi. Kouluarvosana 8.
- Keskityn mieheeni ja lapseeni – keskityin ihan siedettävästi. Enempää en nyt ryhdy vaatimaan itseltäni tässä vaiheessa. Kouluarvosana 8.
- En sählää muiden miesten kanssa – en sählännyt ja oli jopa kerran seksiä oman miehen kanssa. Kouluarvosana 9.
- Laihdutan – no en edelleenkään laihduttanut, en edes yrittänyt. Kouluarvosana pysyy tiukasti hylätyssä 4. Tosin plus puolena mahdollisuutena tuleville viikoille mainittakoon, että kävin lenkillä lauantaina. Eikä mennyt edes ihan hipsutteluksi. Ihan hyvin meni itse asiassa.
- Ensimmäisen viikon keskiarvo 6,5.
- Toisen viikon keskiarvo 6,8.
- Kolmannen viikon keskiarvo 6,8.
Yhteenveto kolmannesta viikosta
Kolmatta viikkoa uudessa elämässä sävytti lapsen koulun aloitus. Se oli suuri asia ja erityisen ihanaa oli kohdata ensimmäinen koulupäivä ilman krapulaa ja sen tuomaa häpeää. Ja hienosti olen saanut repun pakattua, läksyt katsottua ja arjen hitaasti rullaamaan.
Joillekin ihmisille nämä asiat ovat itsestään selvyyksiä – minulle eivät.
Töissäkin menee OK, vaikka täytyy myöntää, että stressi raittiiseen päähän sattuu enemmän, kuin krapulaiseen päähän. Ja se edessä häämöttävä potkujen antaminen (lue blogi 13.8.) stressaa aivan saatanasti…
* * *
Olen tässä matkan varrella tehnyt havaintoja itsestäni ja luultavasti olen häiriintyneen seikkailunhaluinen. "Unexpected makes me happy". Ja raittiit rutiinilla rullaavat päivät eivät nyt vaan tuo seikkailua tähän arkeen.
Parasta seikkailua perjantain bileiden jälkeen (ja menee edellekin) oli viimeöinen panokänniuni. Mahtavassa seikkailu-unessa olin hillittömässä humalassa... Unen parhaassa loppuhuipennusosiossa pyörin kepeästi jotain mättälikköä alas ja loukkasin käteni lasinpalaan. Paikalle tulee poliisi virka-asussa ja kysyy sattuiko. Juu ei sattunut. Siinä vähän nuoltiin verta vuotavaa kättä ja muitakin paikkoja puolin ja tosin… Ihan mahtavaa.
Peppi tahtoo lisää verisiä, märkiä, poliisi-pano-känni-unia!
Kommentit