Rakkaat lukijat,<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Olen pahoillani, että olen laiminlyönyt blogiani pahasti. Onneksi kuitenkaan joudu kertomaan vakavista retkahduksista viinaan tai vieraisiin miehiin. Poljen kaidalla tiellä paikallani.

 

Lupaukset ja niiden pitäminen:

 

  1. En juo – olen juonut kohtuudella. En kuitenkaan kertaakaan kännejä. Enkä mokannut. Ja ollut selvin päin raittiimpana kuin koskaan työmatkalla Lontoossa. Kouluarvosana 8,5.

  2. Keskityn töihini –  ihan hyvin on sairasloman jälkeen mennyt. Vähän matalissa fiilareissa, mutta kuitenkin ihan ok. Kouluarvosana 8.

  3. Keskityn mieheeni ja lapseeni –  Ihan hyvin on mennyt. Kouluarvosana 9.

  4. En sählää muiden miesten kanssa – en sählännyt. Kouluarvosana 10.  

  5. Laihdutan – lihonut 68,8 kg. Kouluarvosana 5.

  6. Urheilen- juossut paljon. Yli  50 km. Kouluarvosana 10.

 

Viikon keskiarvo 8,4

 

Keskiarvojen kehitys neljän viikon jaksoissa:

1. keskiarvo 6,7

2. keskiarvo 6,8

3. keskiarvo 7,6

4. keskiarvo 7,8

5. keskiarvo 7,6

6. keskiarvo 8,4

7. keskiarvo 8,3

8. keskiarvo 8,3

9. keskiarvo 8,5

10. keskiarvo 8,9

11. keskiarvo 8,9

 

Tiivistetysti elämä on tiivistynyt. Olen erittäin keskittynyt ja saan irti asioista enemmän kuin aikaisemmin. Toisaalta myös käytän kaikkeen enemmän aikaa kuin aikaisemmin.

 

40 v. kriisi velloo pahana. Haluan kipeästi toisen lapsen, mutta mies ei suostu. Toisaalta kammottaisi taas aloittaa heräämiset aamuyöllä ja raahata tarhaan sitä kurahousukallea. Mutta silti. Peppi tahtoo vauvan. Mies ei suostu. Nyt olen jo sortunut varastamaan kondomista spermaa. Helvetti mikä sotku tästä syntyy, jos nyt onnistun hedelmöittymään käytetystä kortsusta. No se on sen ajan murhe.

 

Töissä veto on ollut poissa ajoittain ja ajoittain taas olen saanut vireen päälle. En jaksa nyt ajatella sitä asiaa. Liian vähäpätöinen koko elämän kannalta. Lontoossa kuitenkin meni hyvin.

 

Ja lenkit sujuu hyvin. Puolimaraton menee jo kerran viikossa ja lauantaina pötkin jopa 3,5 h. Olisiko ollut 30 km. Kai näillä eväillä sitten yksi maraton menee. Aikalaskurista katsoin, että suurin piirtein 5 h 30 min olisi ennuste aika. Ajalla nyt sinänsä ei ole väliä, mutta ajanotto päättyy kuuden tunnin kuluttua, joten siihen on ehdittävä.

 

Uskomatonta – nyt jo 40 viikkoa takana uutta elämää ja sen yritystä. Elämä on muuttunut. On samaakin, mutta paljon on uutta. Ja olen siitä niin helvetin tyytyväinen, että ei mitään rajaa. Parasta on urheilu, laihtuminen ja se, ettei jatkuvasti ole krapulassa siitä syystä häpeissään. Ja tietysti läsnäolokyvyn lisääntyminen ja siitä seurannut käsitys siitä, että lapsi on siinä nyt – vain nyt. Ja vain nyt lapsi.

 

Ja tietysti ymmärrän itseäni siinä, että blogi käy tarpeettomaksi. Tietysti joskus tulee huonoja viikkoja ja huonoja aikoja, mutta arki alkaa sujua ja siinä arjen sujumisen hahmottamisessa ihana blogipäiväkirjani alkaa tulla tiensä päähän.

 

AA:takin mietin kaiholla. Tavallaan nyt puolen vuoden jälkeen pitäisi käydä pitkästä aikaa kuulostelemassa kuoroa. Vieläkö se kuulostaa hurskastelulta vai onko jotain syvempää, jota en nähnyt kamppailuvaiheessani. Hmmm.

 

Nyt kuitenkin tähtään pesulaan – hame sinne ja Peppi himaan!

 

Love, P