- Raskausviikko 18
- Paino 68,8 kg
En ole kertonut töissä vielä mitään raskaudesta. Viikolla 18 ollaan ja kahden viikon päästä on raskauden puolivälin rakenneultra. Ajattelin sen jälkeen vasta kertoa esimiehille ja omalle tiimille.
Mies on sitä mieltä, että nyt pitäisi jo kertoa – johan jään äitiyslomalle maaliskuun alussa eli duunissa enää kolme ja puoli kuukautta. En kuitenkaan halua kertoa. Haluan ensin, että kehityskeskustelut tulevat käytyä loppuun ja saada ilman mitään tiedonantoa raskaudesta oman palautteen ja joka vuotisen todistuksen.
...kehityskeskustelutodistuksia
Ja ihan sivuhuomautuksena vaan, että Peppi sitten vihaa sitä, että 12 vuotta peruskoulua ja lukiota, sen päälle 5 vuotta yliopistoa ja sen päälle 15 vuotta työelämää amerikkalaisessa yrityksessä – se on rakkaat lukijat helvetti 25 vuotta todistuksia. Kuvitelkaa, että Peppi on saanut todistuksen; tullut numeroilla arvostelluksi koko elämästään 25 vuotta. Alkaa nimittäin riittää.
Seuraavaksi menen suin surminkin suomalaiseen yritykseen.
...ja raskauskeskusteluja
Mä vihaan sitä, kun raskaana olevalle naiselle ei voi puhua mistään muusta kuin raskaudesta. Ja kaikki tuijottaa pulleaa mahaa ja koko ajan jutut vaan pyörivät sen tulevan lapsen ympärillä. Toki monien naisten päässä ei muuta pyörikään, mutta Pepin päässä pyörii; ihan kaikki normaalit asiat – duunit, seksi, treenaaminen, ruoka (ei kuitenkaan viina – ihme kyllä) jne.
Mä muistan hyvin, kun esikoisen kohdallakin piti aina puhua mun mahasta – koko helvetin 4 kuukautta, kun vatsa näkyi.
Nyt vatsa on uhkaavasti pullahtanut ja paino karkailee käsistä. Helvetti. Olen vielä onneksi mahtunut vanhoihin vaatteisiin. Jos en nyt ihan omiin uusiin, mutta niihin vanhoihin, joista viime vuoden aikana laihduin. Ne 10 kg pulleamman vaatteet mahtunevat päälle vielä ennen joulua.
Odotan kovasti seuraavaa ultraa ja sitä, että saisin tietää, että vauva on terve. Ja toivottavasti myös sukupuoli selviää.
Yhden tuttavan vauva menehtyi kaksi viikkoisena kompikaatioihin. Oli ihan hirvittävää nähdä sen äidin tuska. Olen kovasti ollut suruissani äidin puolesta. Miten ihmeessä perhe selviää... Ja niilläkin kaiken piti olla kunnossa. Ja niin vain lapsi meni...
Kommentit