<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Olin sitten eilen viheliäisessä avec-tilaisuudessa mieheni kanssa eilen: Kesä K (panosuhde viiden vuoden takaa) ja Mainostoimisto M (panosuhde kahden vuoden takaa) olivat samassa tilaisuudessa puolisoidensa kanssa. Siinä sitten käteltiin.

 

Moi – olen Peppi – tässä mieheni. Kiva nähdä E. Ai hei - olet siis E:n vaimo. Olenkin kuullut sinusta. Ai sinäkin olet kuullut minusta. Hieno juttu – miten lomat meni?

 

Ja parin minuutin päästä – Ai M. Mahtavaa – mitä kuuluu mainostoimistoon, jonne lähdit kaksi vuotta sitten vai oletko kenties jo vaihtanut työpaikkaa? Hei vaan, hei sinullekin M:n vaimo. Ai teillä on 2-vuotias tytär – sitä en tiennytkään. (Jätkän vaimo oli siis samaan aikaan tyyliin synnyttämässä. Eipä tullut puheeksi.)

 

Tavallaan nauratti ja tavallaan vitutti. Mitä helvettiä sitä pitää pistää itsensä tilanteeseen, jossa seisoo kolmen miehen keskellä, joista jokainen on nähnyt Pepin pimpin?

 

Voi luoja – onneksi se on nyt ohi. Yksi aivan turha stressitekijä poistuu elämästä. Ei tekstareita kenellekään, ei soittoja duuninumeroon, ei salaisia tapaamisia (jotka eivät koskaan kuitenkaan ole niin kovin salaisia), ei kännipanoja, ei mitään sitä paskaa.

 

Mutta ei sitäkään ihanuutta, että nuoret miehet (molemmat esimerkkimiehet 5 vuotta Peppiä nuorempia) imartelevat.. Kyllä se vaan varmaankin kenestä tahansa naisesta on niin ihanaa tulla imarrelluksi. Mutta kuten sanottu – markkina-arvon mittaaminen avoimilla markkinoilla on päättynyt – halvalla menee!