<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Kirjoitin blogin avauksessa 28.7.2007 lupauksista:

4. En sähellä muiden miesten kanssa. (Viime viikolla en pannut ketään, mutta suutelin yhden kanssa ja nukuin toisen kanssa pari yötä. Mutta en siis pannut. Ensimmäistä, sitä jota suutelin, olisin halunnut, mutta hän ei halunnut. Toista en halunnut. Hän olisi halunnut.) No nyt joka tapauksessa en tee kenenkään kanssa mitään, koska olen kunnollinen puoliso ja äiti uudessa elämässäni.

Olen ollut suhteellisen ihastunut tähän, jota suutelin ja olisin halunnut panna. Avauksen jälkeen ollaan joskus nähty jossain – baarissa, kaupungilla, jossain. Eilen nähtiin – esittelin hänet sokkotreffisynttärilahjaksi sinkkufrendilleni baarissa. Ihastus ja sinkkufrendi syttyivät ja ovat sittemmin tekstiviestien perusteella panneet hartaasti – eikä edelleenkään ole kuulemma mitään syytä lopettaa eilen alkaneita sokkotreffejä.

 

Peppi on ihan murtunut. Ihan oletettavasti. Ihan paskana.

 

Tiesin kyllä, että he voisivat pitää toisistaan, tiesin kyllä, että ihastus ei ole ihastunut minuun, tiesin kyllä, että en lähde kenenkään matkaan, vaikka olisikin ollut ihastunut minuun, tiesin kyllä, että ihastus voi ihastua sinkkufrendiin, tiesin kyllä, että huumorintajut sopivat yksiin, tiesin kyllä. Ja nyt, kun niin käy, olen paskana. Ja nyt niin kävi. Ja nyt niin paskana.

 

Pari siideriä suruun. Yksi on liikaa ja 10 liian vähän.

 

Onneksi kotona. Onneksi siideriä. Onneksi oma perhe olemassa. Onneksi tämä menee ohi.

 

Voimia Peppi toivotan itselleni ja kuuntelen Iskelmäradion itkuiskelmiä itsesäälin ikeessä.