<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Olin eilen ystävällä yötä oman lapsen kanssa. Olin hoitamassa ystävän kahta lasta, joista vanhempi on aivan samanikäinen, kuin oma lapsi. Kaikki meni mahtavasti: lapset söivät, joivat ja nukkuivat hyvin. Peppi söi ja nukkui hyvin. Juominen piti jättää väliin, mutta vaikeaa se oli.

 

Olin ihan maailman vahvin tyttö, kun pystyin pelkällä katseellani juomaan baarikaapin lasioven läpi jumalattoman viini- ja viinavaraston. Ja lisäksi hotkin silmilläni vielä jääkaapin siiderit, oluet ja lonkerot. Fyysinen vetäminen rajoittui karkkivuoreen. Kamalassa sokerihumalassa sohvalla kieriskellessäni lasten nukahdettua haaveilin oikeasta alkoholi-humalasta. Ainut todellinen este juomiselle oli tieto siitä, että kaveri huomaisi, jos olisin juonut paljon. (En koskaan juo vähän. Ja jos nyt olisin juonut paljon, olisin jäänyt kiinni enkä enää koskaan olisi saanut hoitaa lapsia.)

 

Normaalisti tällaisessa tilanteessa Peppi ratkaisee asian siten, että tuo omat viinat mukana ja juo salaa. Sitten Peppi kännissä palloilee vieraassa kämpässä ja tutkailee humalaisin silmin omaa ja muiden elämänmenoa. Kaverin viinat Peppi aina jättää juomatta. Tyhjät pullot Peppi pakkaa aina mukaan. (Peppi tietää - peittely ennen kaikkea, koskaan ei saa tunnustaa, valehtelua koska tahansa, mistä asiasta tahansa, hyökkäys on paras puolustus jne.)

 

Nyt hillittömällä kamppailulla selvisin miten kuten selvin päin.

Älytöntä, että jollain voi olla baarikaappi ja karkkikaappi!

Pepin kotona ei koskaan ole ollut kumpaakaan. Eikä tule.

 

Muutenkin vähän ahdistuin. Miten jonkun elämä voi olla niin organisoitua. Joka päivä ruoka viideltä, lastenohjelmat puoli kuudelta, iltapala puoli seitsemältä, iltatoimet kahdeksalta, iltasatu puoli yhdeksältä ja lapset nukkumassa yhdeksältä!

 

Meillä lasta ei ole edes haettu viideltä, ruoka saadaan pöytään vasta seitsemäksi, sitten pitää puuhata jotain – käydä kaupassa, kylässä, lapsen harrastuksessa tai jossain. Kotiin ehditään suurin piirtein ysiksi ja sitten häslätään lapsi iltapalan, iltasadun ja hampaiden pesun kautta nukkumaan joskus yhdentoista maissa. Ja tämä siis silloin, kun Peppi on kotona. Ja sitä entisen elämän aikana sattui arkena vain keskimäärin kaksi kertaa viikossa. Ja sitä nykyisen elämän aikana sattuu vähän useammin, onneksi. (Lapsen isä on organisoituneempi ja hoitaa lasta hyvin Pepin poissaollessa, onneksi.)

 

Pepin kotona Peppi ei nuku, lapsi ei nuku, mies nukkuu. Muistan kymmeniä kertoja (jopa, kun lapsi oli vielä ihan pieni), että mies oli mennyt nukkumaan ja jättänyt lapsen palloilemaan asuntoon. Pieni vaippahousu tuli ovella vastaan. (Ei se mieskään täydellinen ole.)

 

Tässä lista asioita, jota äitinä jättäisin tekemättä, jos saisin nyt aloittaa vuodesta 2000:

-          En menisi töihin heti äitiysloman päätyttyä,

-          En tekisi ylitöitä,

-          En menisi ylitöiden jälkeen baariin,

-          En joisi viikonloppuna yksin kotona,

-          En riitelisi verisesti lapsen kuullen lapsen isän kanssa (Pahimmat ja oikeasti verisimmät riidat käytiin silloin, kun Peppi pani pomoa ja mies sai selville. Lapsi kertoi kolmevuotiaana päiväkodissa: äiti on potkinut isiä, isi on lyönyt äitiä… Ihan mahtavaa käydä näitä läpi päiväkodin kehityskeskusteluissa.)

-          En karkaisi viikonloppuna baariin (kun mies ja lapsi nukkuvat),

-          En riitelisi lapsen kanssa kun itse olen humalassa tai kun olen väsynyt ja krapulainen.

 

Tässä lista asioista, joita edelleen tekisin:

-          Imettäisin niin pitkään kuin mahdollista,

-          Ottaisin lapsen aina viereen nukkumaan, kun lapsi haluaisi,

-          Opettaisin sille ei-sanan heti (enkä siirtelisi huonekaluja, jotta lapsi ei painele stereoita, kaiva kukan multaa jne. Oli ihan matavaa, kun kaksi-vuotias ymmärsi ei-sanan eikä tarvinnu kylässä, tarhassa eikä missään hävetä.)

-          Opettaisin sille, että lapsi ei lyö äitiä, äitikään ei lyö lasta (jossain vaiheessa kaikki lapset yrittävät lyödä, silloin pelkkä ei-sana ei riitä, mutta vastavuoroinen lyömättömyys tehosi hyvin.)

-          Pistäisin sen jäähylle, jos käyttäytyy huonosti (jäähy on hyvä rangaistus 4-vuotiaalle tottelemattomalle lapselle – oli ihan mahtavaa, kun oma jäähytetty lapsi osasi pienenä jo käyttäytyä julkisilla paikoilla),

-          Pitäisin lasta paljon sylissä, vieressä, lähellä,

-          Liikkuisin lapsen kanssa paljon eri kaupungeissa, eri paikoissa ja eri tilanteissa,

-          Opettaisin lapsen syömään kylmää piltti-ruokaa ja juomaan kylmää velliä tai maitoa pillillä (edellä mainittu liikkuminen oli äärettömän helppoa, kun mitään ei tarvinnut lämmittää eikä edessählätä tuttipullojen kanssa),

-          Lukisin lapselle paljon,

-          Kannustaisin harrastuksiin ja kuljettaisin harrastuksiin.

 

 

Lenkillä tänään. 1 tunti 35 min. Huh huh.

Juomatta tänään. 9 päivää. Huh huh.