Elämän muutos on nyt hankalaa. En tahdo millään saada kiinni juoksusta, laihtumisesta tai mistään muustakaan. Toisaalta päässä pyörii satatuhatta ajatusta. Pitäisi tehdä remontti, saada kesämökki, pistää välit lopullisesti poikki paskaan isäpuoleen alias pornopappaan (ei ole edes onnitellut vauvasta), opiskella jatkotutkinto jne.
En saa kiinni myöskään nukkumisesta, vaikka se nyt olisi maailman tärkeintä. Viime yönä nukuin korkeintaan pari tuntia. Nousin jo puoli viideltä siivoamaan ja leipomaan, kun uni ei yksinkertaisesti tullut. Ainakaan ei voi vauvaa syyttää, etten nuku. Vauva veteli unta tuuttiin ja heräsi vain kaksi kertaa imemään. Ihana iloinen vauva.
Seksiäkään ei ole. Mua ei nyt huvita tehdä aloitetta. Miestä ei koskaan huvita tehdä aloitetta tai tehdä yhtään mitään. Kun minä en ole tekemässä aloitetta sillä saralla on täysin kuollutta. Fyysisesti paskan väliä. Henkisesti mua rasittaa. Seksin tuoma läheisyys on kuitenkin yllättävän tärkeää henkisesti… Kai tää tästä…
Esikoinen on onneksi oma ihana itsensä ja rakastan sitä niin paljon. Iso lapsi jo ja kuitenkin niin pieni ja suloinen.
-          Paino 70 kg (-0,4 kg alkutilanteesta, + 1 kg viime punnituksesta – ei hyvä)
-          Lenkkejä epämääräinen määrä (ensimmäisellä viikolla ihan ok ja toisen viikon olin kokonaan sairaana)
-          Alkoholia molemmilla viikoilla hyvin hallitusti; ensimmäisellä viikolla 2 lonkeroa ja yksi lasi viiniä (samana päivänä) ja viime viikolla kaksi olutta (eri päivinä)
 
Puuh! Kai tää tästä taas. Onneksi ei alkoholia. Nyt terveeksi perkele!