<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Peppi on aina ollut Out. Alla tarina out-olemisesta silloin, kun se häiritsi ja nyt, kun evvk... tai no - vähän...

 

Kaikki muut ovat in, minä olen out. Tai mieluumminkin olen vain väärä. Kuuntelen väärää musiikkia, pukeudun vääriin vaatteisiin, harrastan vääriä asioista. Niin on ollut aina - niin on nyt.

 

Muut kuuntelivat teini-iässä George Micheliä, pukeutuivat Filaan ja harrastivat laskettelua. Minä kuuntelin Pave Maijasta, pukeuduin itse tekemääni vaaleanpunaiseen rusetti-huppariin ja harrastin naisvoimistelua.

 

Työelämän aloitusvaiheessa tilanne pahentui ennestään. Muut osasivat näyttää siistiltä ja puhua fiksuja. Minä tunsin näyttäväni aina hompsuiselta, vaikka minulla olisi ollut Max Maran housupuku ja kaulassa aidot helmet.

 

Ja ne puheet. Aina lauon jotain. Muut eivät. Small talkin puhuminen kai sujui, mutta sekään ei koskaan ole tuntunut oikealta.

 

Ja ne vaatteet ja ne keskustelunaiheet ja se kaikki. Olin ja olen edelleen vain väärä. Näytän kasarilta, vaikka eletään vuotta 2007. Suuret korvarenkaat, pillifarkut ja vaalea kihara tukka…

 

…Pahinta on tietysti se, että edelleen käyttäydyn kuin teini, vaikka olen jo kohta 37-vuotias. Vedän perseet, työnnän sormet kurkkuun ja oksennan ravintolan vessaan, jotta sisin hikan loppumaan. Ja isken miehen ja panen vailla tolkun häivää…

 

Nyt on toden totta aika muuttaa käyttäytymistä. Ja siitä tämä blogi keroo… Tai siis sen yrityksestä...

 

…Totuuden nimissä myönnettäköön, että vaikeaa on. Ei siis helppoa. Tarkennan – siis helvetin vaikeaa. Nyt taas yksi super Vice President NY:stä käymässä. Ukkelin kanssa pitää illastaa joka päivä jossain Michelin tähtösten rafloista. Tänään join vain jenkkiukon (jenkkiukot eivät yleensä juo muuta kuin Coca colaa) kanssa samat juomat (noin 2 x 16 cl viiniä) ja koitin jutella fiksuja kolme tuntua. (Kuka tyhmä jaksaa esittää fiksua kolme tuntia ilman viinaa - en minä aikakaan). Heti heppulista päästyäni ryntäsin räkäbaarin terdelle vetämään jatkolonkerot…ja toiset ja... no, jatkolonkerot...

 

Sitten soitin firman juristille - jos vaikka olisi liikenteessä... No oli. Juristi paukaa terdelle ja ehdottaa heti kättelyssä kahdestaan Istanbulin (pano)matkaa. Eipä ehdotus nyt ihan puskasta putkahtanut (virettä oli ilmassa) - mutta tiheästä pöpeliköstä kuítenkin... Lupasin harkita... Siis Istanbul yes - juristi no. Siis matka yes - (pano)matka vieraan äijän kanssa no... Siis vissiin no... Entisessä elämässä Peppi ei olisi miettinyt vaan varannut liput ja yes... Nyt Peppi ei mieti mutta ei myöskään varaa lippua...ainakaan tänä yönä...

 

Sellaista se on…rankkaa ja vaikeaa…

 

Tarkastin  kuitenkin lapsen läksyt. Tehty…

 

Tarkastin lisäksi oman sisimmän. Tyhjä…

 

...Täyttymisttä odotellessa Peppi panee parastaan!