Taakse jäänyt viikko oli poikkeuksellisen vaikea. Aika oli pitkää ja olo onnetonta. Kukaan ei antanut anteeksi - ei edes jumala.
Välirikko
Porno Papan ja lapsen piti viettää ensimmäinen kesäpäivä yhdessä lapsen viimeisenä lomapäivänä. Papan uusi vaimo ei sitten sulattanut lasta ja lapsi piti hakea satojen kilometrien päästä samana päivänä takaisin. Peppi hermostui täysin.
Miten helvetissä se nyt on lapsen vika, miten helvetissä lapsen pitää menettää oikeus isovanhempiinsa ja miten helvetissä pappa voi ensin sekoilla siellä täällä, aiheuttaa kamalat traumat kaikille ja sitten irtisanoutua tekojensa seurauksista.
Pappa kuitenkin ilmoitti, että nyt hän aikoo ottaa meihin kaikkiin etäisyyttä. Ilmoitin, että mikä siinä, kunnioitan päätöstä. Deletoin numeron matkapuhelimesta. Ja jätän nyt omalta osaltani yhteydenpidon.
Terapia syyskuussa, luojan kiitos.
Pitkät päivät
Muutenkin aika on muuttunut hitaaksi. Siinä on tietysti se hyvä puoli, että nyt aika ei vilahda mihinkään sormien välistä salakavalasti varoittamatta. Nyt aika on pitkää. Jokainen päivä ovulaatiota odotellessa on pitkä. Sitten kädet täristen kustaan tikkuun ja pannaan parina päivänä oikeaan aikaan. Ja sitten odotellaan 12 – 14 päivää. Ja nyt odottelua jäljellä 5 päivää. Maanantaina tiedetään. Nyt odotellaan.
Ja Peppi on paska odottaja. Peppi vihaa odotusta ja pitkiä päiviä. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole. Nyt odotellaan.
Jumalalle tilaus – kirkko ei ota tilausta vastaan
Tässä ajassa; lama-ajatusten hiipiessä, taantumaa odotellessa, ilmastomuutoksella mässäilyssä, sotien ja taisteluiden uutisviidakossa – tässä ajassa on jumalalle tilaus. Nyt kirkon pitäisi sopia naispappi, homopari ja kaikki muut mahdolliset riidat ja ryhtyä valtakunnan sielunhoitajaksi. Antaa jokaisen ihmisen tuntea armoa, anteeksiantoa ja hyväksyntää. Opettaa hyvään eikä koskaan pelotella pahalla. Mutta kirkko ei siihen pysty. Kirkko pelottelee pahalla.
Peppi kävi pitkästä aikaa kirkossa perjantaina serkkunsa rippijuhlissa. Ja jopa siellä, nuorten/lasten kirkkojuhlassa, nuoren naispapin saarnassa synti oli avainasemassa. Pappi paasasi synnistä, teroitti ihmisten mieliin, että vauvakin syntyy syntisenä, jokainen on syntinen – ihminen joka tekee hyviä tekoja ei ole parempi kuin ihminen joka tekee pahoja tekoja, kaikki ovat yhtä syntisiä kuolemaansa saakka. Lopussa mainittiin, että vain Jumala voi antaa synnit anteeksi. Epäselväksi jäi antoiko Pepille. Ei antanut.
Peppi ja lapsi jäivät autossa kotimatkalla ihmettelemään asiaa. 8-vuotias kysyikin viisaasti: ”Äiti miksi kannattaa tehdä hyviä tekoja, jos silti on yhtä huono kuin toinen joka tekee pahoja tekoja?” Peppi vastasi, että hyviä tekoja kannattaa tehdä siksi, että tulee itselle hyvä mieli. Ja ehkä toisille. Mutta itselle erityisesti.
Tässä helvetillisessä arjessa Jumalasta kyllä voisi puhua ihmisille muutoinkin kuin vain synnin kautta. Kai siellä raamatussa nyt jotain muutakin on. Vai oliko se yhtä saatanan syntiä.
Enpä ihmettele, että Islam valtaa alaa – Allahailla on parempi brändi!
Kommentit