<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Tämä viikko on ollut täyttä vanhaa elämää – ei uutta, ei hyvä. Hemmetin NY ukkeli vaatii lähihoivaa joka päivä ja Peppi on perkeleen väsynyt lähihoitajan hommaan. (Tosin hyvältä ukkelilta kuten oma mies voisi ottaa lähihoitoa mielihyvin). Kunpa NY ukkelin jet lack painaisi hevimmin päälle, jotta se ei jaksaisi koko viikonloppua pämpätä ja odottaa mun toimivan pämppäyttäjänä.

 

Nyt on kolmena päivänä peräkkäin tullut juotua ruokaviinit ja vielä pari kaljaa kiellon päälle. Jotkut ne osaa juoda yhden. Peppi ei. M.O.T. (mikä on todistettu).

 

Niin kaipaan perjantain AA-ryhmäänikin.

Ja mitä vielä, se jää taas väliin, kun pitää pyyhältää ukkelin kokkari-kaverina.

 

Peppi tahtoo uuden duunin.

Peppi tahtoo uuden elämän.

 

* * * *

 

Tilasin viimein ajan työhöntulon terveystarkastukseen – johan siitä on pari vuotta, kun olen tullut tähän duuniin. Ei ole ollut muka aikaa – ja tärkeintähän se on, että hommat hoituu – omasta terveydestä viis. Viimeisintä lääkärissä käyntiä en edes muista. Varmaan jotain kolme neljä vuotta sitten…

 

Toivottavasti viimeiset pössötykset eivät enää näy verikokeessa.

Toivottavasti otetaan maksa-arvot – otettu viimeksi joskus raskauden aikana about 10 vuotta sitten.

 

* * * *

 

Miten ihmeessä uusi elämä voi olla näin vaikeaa?

Miten ihmeessä ihmisellä ei voi olla enempää selkärankaa ja sisua?

Miten ihmeessä mun elämästä tuli tällaista?