<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Lupaukset ja niiden pitäminen:
- En juo – Join; vedin firman kesäjuhlissa kännit. Saatana. Tämä on juuri sitä juomista, minkä piti jo olla historiaa. Saatana. En (luultavasti) mokaillut mitään, mutta helvetistäkö sitä tietää, kun viimeisestä jatkobaarista ei juuri ole muistikuvia. Alkoholisti mikä alkoholisti. Jos en ota, en tule humalaan. Jos otan, juon koko pullon. Näin se on. Saatana. Kouluarvosana 4.
- Keskityn töihini – nyt on mennyt hyvin. Olen keskittynyt. En raada. Kouluarvosana 9.
- Keskityn mieheeni ja lapseeni – Ihan hyvin on mennyt. Kouluarvosana 9.
- En sählää muiden miesten kanssa – en sählännyt. Kouluarvosana 10.
- Laihdutan – laihtunut 68,0 kg. Kouluarvosana 9.
- Urheilen – en ole juossut. Maraton ensi lauantaina. Jätän arvostelematta.
Viikon keskiarvo 8,2
Keskiarvojen kehitys kuukausitasolla:
1. keskiarvo 6,7
2. keskiarvo 6,8
3. keskiarvo 7,6
4. keskiarvo 7,8
5. keskiarvo 7,6
6. keskiarvo 8,4
7. keskiarvo 8,3
8. keskiarvo 8,3
9. keskiarvo 8,5
10. keskiarvo 8,9
11. keskiarvo 8,9
Kommunikaatiota lapsesta
Lapsi-asia vaivaa edelleen. Meidän on järkyttävän vaikea puhua. Mies saa kakistettua, että ei enää millään jaksaisi toista lasta. Mies selvästi kuitenkin näkee ja ymmärtää mun ahdistuksen.
Itse taas olen hämmästynyt siitä, miten selvästi mies osoittaa ymmärtävänsä ja jotenkin myös ehkä siinä samassa osoittaa aika voimakkaastikin välittävänsä. Koska keskustelu on niin vaikeaa, olemme ottaneet nykyajan metodin keskusteluun – tekstiviestit.
Kävimme tekstareilla seuraavan keskustelun:
Peppi
Rakas, mä haluan toisen lapsen. Jos et voi siihen suostua itsesi takia suostu mun takia. Ja jos et voi siihen suostua itsesi tai mun takia suostu lapsen takia. Lapsi saisi äidin kotiin muutamaksi vuodeksi. Lapsi saisi sisaruksen, josta nyt on iloa viimeistään aikuisiässä. Mä pyydän. Ja mitenkään ei ole sanottua, että tulisin enää raskaaksi.
Mies
Sopii – katsotaan miten kesä menee ilman kauheeta yrittämistä olla jotain normaalista poikkeavaa.
Peppi
Kiitos rakas. Ja parasta tässä on se, että meille tulee kondomitonta kesäseksiä. Et sitten laukea heti J
Mies
Tarkoitin, että päätetään toi asia kesän jälkeen.
Peppi
Ai – no mä ehdinkin jo olla 1 h 22 min maailman onnellisin nainen.
Eli lapsiasia jää kesätauolle. Peppi ennustaa, että mies lopulta taipuu. Sydän sanoo niin.
Uskomatonta on se, että usko lapsen saamiseen ei kuitenkaan ikätekijästä huolimatta huoju. Mä jotenkin vahvasti uskon, että tulen raskaaksi.
Järkyttävät pelot sen sijaan jäytävät lapsen vammaisuudesta. Pelkoja on vaikea hallita. Ne nousevat syvältä ja ovat todella pelottavia. Tyyliin, että saan tämän pakottamisen jälkeen vammaisen lapsen. Mies ei kestä elämää vammaisen kanssa ja lähtee. Jään yksin hoitamaan lasta. Mies ottaa terveen 8-vuotaan mukaansa.
Tai – lapsi syntyy vammaisena ja menehtyy pienenä alle kolmivuotiaana vammoihinsa. Itse saan hermoromahduksen. Loppu menee samalla tavalla kuin edellisessä tarinassa. Mies ja lapsi lähtevät. Jään yksin.
Ihan järisyttäviä pelkotiloja.
Pohdiskelua seksuaalisesta minäkuvasta
Mun seksuaalinen minäkuva on huonommassa jamassa kuin koskaan elämässä. Suoraviivainen tulkinta tästä on se, että pettäminen ja sekoileminen muiden miesten kanssa ei ole ollut minulle huonon parisuhteen paikkaamista vaan puhtaasti itsetehostuksen tarvetta.
Uuden miehen käsittelyssä saa parhaat kehut tisseistä, sääristä, pepusta, suutelutaidosta, panotaidoista, suihinottotaidoista ja ties mistä. Kyllä kaikki tietää. Kaikesta. Ja mies kehuu ja nainen panee parastaan.
Toisin viimeisten vuosien läskinä ämmänä kehut eivät enää ole tukeneet itsetuntoa samalla tavalla. Itseinho on poistanut kaiken kehutehon.
Nyt olen laihtunut ja hyvässä kunnossa. Toki haluan laihtua vielä. Vähintään 63 kg on tavoite. Luultavasti en enää olisi hyvännäköinen alle 60 kg painossa, koska en vaan ole enää kuten nuorena – jäntevä.
Tästä tulee mieleen yksi anekdootti. Käytin aina ennen stringejä tai en lainkaan alushousuja. Kilojen myötä tapa jäi – läskit tarvitsevat pikkareiden tukea. Nyt läskejä vähemmän, mutta en jotenkin silti ole palannut vanhoille tavoille. Sitten luin lehdestä otsikon: ”Stringit ovat kypsän pyllyn kauhistus” – ja ymmärsin, että Pepillä on kypsä pylly, joka laihtuneenakin tarvitsee pikkuhousujen tukea. Peppi on kypsäpyllyiässä!
Vaikka on ilmiselvää, että ihmisen ei pidä paneskella siellä täällä vain saadakseen kehuja ulkonäöstään (jossa todellakaan ei ole enää, jos on koskaan ollutkaan, mitään kehuttavaa), Peppi kaipaa kehuja. Pakko myöntää.
Peppi kaipaa sitä hetkeä, kun katsoo vierasta miestä silmiin ja aloittaa pelin. Sydän lyö ja pelataan.
Eilen olin ravintolassa (syömässä) ja katselin yhtä miestä. Samassa mies katsoi takaisin enkä kääntänyt katsetta. Katsoin vain. Mies hymyili. Sitten oli pakko kääntää katse. Hymyilin pöytään ja muistin tuskallisen hyvin, miten ihanaa on iskeä mies.
Eikä tässä auta sinkkukaveri, joka varmasti on kaunis ja kaikkea mahdollista. Mutta voi luoja sitä huomion määrää mitä kaveri saa. Ihan uskomatonta huomiota. Ja ihan uskomattoman ihania asioita miehet hänelle sanovat. Ja Peppi on ihan uskomattoman kateellinen tästä.
Ja samalla ihan uskomattoman varma, että omalta osalta se on ohi. Pettäminen on ohi. Seksuaalinen itsetunto on löydyttävä muualta tai sitten se saa mennä.
Omasta äidistäni tiedän, että ihminen, joka koko elämänsä rakentaa kauneuden varaan musertuu, kun kauneus on menetetty. Ja jokainen, joka ei kuole nuorena, menettää kauneutensa.
Ja Peppi on 37-vuotiaana menettänyt täysin uskonsa seksuaaliseen viehätysvoimaansa ja pitää itseään rumana ja lihavana. Mutta – onneksi tänään ei tyhmänä. Itse asiassa olo on erittäin skarppi.
Onnittelut skarppiudesta ja tsemppiä maratonille. Hyvä Peppi!
Kommentit