<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

"Tarina tapetusta enosta" avaa Pepin uuden kategorian sukulaissuhteet.

(Tähän kategoriaan kuuluu siten myös 2.9. blogin tarina mummelista.)

Vilpittömästi suosittelen!

 

Eno tapettiin 7 vuotta sitten. Silloin hullu mummeli ja piinattu pappeli vielä olivat elossa. Me sukulaiset emme kuulleet asiasta mitään poliisilta. Mummeli ja pappeli väittivät, että eno kuoli aivoverenvuotoon kotonaan – ihan luonnollinen kuolema.

 

No vaikka hulluja ollaan koko suku, ei me mutsin kanssa niin hulluja olla, että kuvittelisimme sitä teurastustannerta aivoverenvuodoksi ja luonnolliseksi kuolemaksi. Siivottiin asuntoa verestä pari päivää ennen mammelin ja pappelin päästämistä asuntoon. No hullu narkkari (koko elämänsä työkyvytön) kuoli sitten teurastantereelle keski-ikäisenä.

 

Mummelille ja pappelille se oli paha homma. Eno oli mammelin silmäterä ja mammeli (jostain käsittämättömästä syystä) pappelin silmäterä. Mutta eno kaunis – mummeli niin rakasti siitä syystä. Hähän oli kaunis mies, mummeli hokee. Tosin mummeli hokee myös, että eno ei ollut hullu (vaikka sillä on hullun paperit ja hulluuseläke) eikä narkkari (vaikka sillä on vankilatuomioita huumeista). Mutta kaunis. Siitä me kaikki ollaan samaan mieltä. (Peppi on tosin sitä mieltä, että mielenkiintoinen hän oli. Ja mukava hän oli. Mutta erityisesti hullu ja hulluus kiehtoo Peppiä.)

 

No, kuluu kuusi vuotta. Tappajaporukka tappaa pari muuta heppua. Tappajat tuomitaan tapoista. Yksi tappaja tulee uskoon. Avautuu vankilassa ja kertoo, että ollaan me ennenkin tapettu. Pepin eno.

 

No juttuhan kaivetaan auki - henkirikos ei vanhene. Juttu menee uusien todisteiden takia käräjille. Jutussa tehdään syyttämättäjättämispäätös. Ei ole todisteita – todistaja on. Yksi tappaja.

 

No juttuhan menee median tietoon. MOT teki vuosi sitten ohjelman otsikolla: Syyttäjä tuomarina. Tiivistettynä ohjelman sanoma oli se, että kyseinen syyttäjä on laiska paska, joka ei syytä, jos ei etukäteen voida 100 % varmuudella tietää, että syytetyt ovat syyllisiä. Ja tässä on todistajan sana vastaan muiden tappajien sanaa. Ja syyttäjähän siis syyttää ja oikeus antaa tuomion. Syyttäjä tuomarina.

 

Ja tässähän laiska paska oli jopa muotoillut lausuntopyyntönsä patologille tyyliin: onko täysin poissuljettua, että eno ei olisi voinut kuolla aivoverenvuotoon, joka johtuu kaatumisesta. (MOT-jutun mukaan tämäkin on harvinaista, että syyttäjälle ei kelpaa patologin ensimmäinen raportti vaan hän muotoilee uudelleen kysymykset, jotta saa haluamansa vastauksen.) Laiska paska.

 

No prosessissa tappajajengistä selviää seuraavaa: jengissä 5 henklöä, joista neljä miehiä – nimien perusteella mustalaisia. Yksi on valkolainen nainen. Tekohetkellä 13-vuotias. Tutkinta-aineiston perustella tyttö jengin nöyryyttämä ja kaikkien muiden raiskaama. Myös tekijät ovat 7 vuotta sitten olleet nuoria – vain parikymppisiä. Ja selviää, että nyt siis tappajat ovat tappaneet myös pari muuta heppua.

 

Enon tapossa tappokaupungin poliisi, ruumiin avauksen tehnyt patologi ja todistaja - kaikki sanovat samaa – näyttöä on.

 

Peppi ja mutsi pelkäävät, että mummeli saa tietää. Mummeli kuolee, jos kauniin enon case avataaan. Toisaalta, jos Peppi olisi ilkeä - mummelin kuolema ei nyt ehkä olisi niin kovin paha juuri nyt. Toisaalta, jos Peppi on realisti, Peppi tietää, että julkisuutta tai syyttäjiä ei voi säädellä. Tämä homma avautuu vielä. Peppi ja mutsi tyytyvät siis odottamaan avautumista ja seuraamuksia.

 

Pepillä on hulluakin hullumpi suku. M.O.T. [mikä on todistettu]