<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Raskaus jatkuu ilman mitään raskauden aiheuttamia oireita – lukuun ottamatta kroonista väsymystä. Mutta oksentelua, itkeskelyä tai mutta taudinkuvaan soveltuvaa ei ole ollut.

 

-          Epäusko iskee – onkohan mahassa mitään. Tuulimuna tai kohdun ulkoinen raskaus.

-          Ja kamala pelkotila iskee – toivottavasti vauva on terve.

-          Ja katumus iskee – miksi helvetissä tuhlasin elämäni vuodet ja teen toisen lapsen vasta nelikymppisenä.

-          Ja masennus iskee – kuka helvetti haluaa mut töihin yli neljäkymppisenä pienen kakaran äitinä.

-          Ja itsesääli iskee – olen seitsemänkymmentä -vuotias mummo, jos tuleva vauva aikuisena tekee kolmekymppisenä lapsen. Ja jos tuleva vauva tekee neljäkymppisenä lapsen, olen kahdeksankymppinen mummeli lapsenlapsen syntyessä.

-          Ja väsymys iskee ja sitten menen nukkumaan.

 

 

Mutta viinan himo ei ole iskenyt, vaikka etukäteen pelkäsin sitä aika paljonkin. Alkoholismin synkkinä vuosina en voinut kuvitellakaan tulevani raskaaksi, koska ajattelin aina, että en kuitenkaan selviä juomatta raskauttani. Nyt olen kuitenkin ihan hyvin selvinnyt.

 

Neuvola syyskuun lopussa.

 

Töissä ollut vuosisadan ralli. Hengissä olen vaikka vaivoin. Ja kovin olen katkera. Ura on aina mennyt henkilökohtaisten asioiden edelle. Ura on nyt enemmän vaakalaudalla kuin koskaan eikä minulla ei ole siihen osaa eikä arpaa. Omassa bisneksessä 40 % kasvua viime vuodesta ja useita miljoonia voittoa. Tässä maailmantalouden tilanteessa sillä ei ole hevon paskan väliä. Jos kurssit laskee, ne laskee niin paljon, että mikään voitto ei niitä riitä kattamaan. Ei ainakaan Suomen voitot eikä varsinkaan Pepin pikku bisnesten voitot.

 

No eipä ainakaan ole tylsää.