<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Olen eilen niskapoimu-ultrassa. Vauva kunnossa ja ponteva. Ei poimua. Laskettua aikaakin siirrettiin viikolla aikaisemmaksi, kun oli niin suuri pötkäle.

 

Koska Peppi on vanha synnyttäjä yhteiskunta pitää huolta siitä, että Peppi saa parhaan mahdollisen tiedon vauvan tilasta ja mahdollisesta vammaisuudesta. Yhteiskunnalle on tärkeää, että kalliita tuottamattomia vammaisvauvoja syntyy mahdollisimman vähän.

 

Asenne selvisi jo neuvolassa. Testit ovat ihan vapaaehtoisia. Nimi vaan paperiin rouva, eikös joo. Ja jos se on vammainen, niin se abortoidaan, eikös vaan rouva. Vapaaehtoista on, mutta nimet paperiin, kiitos.

 

Asenne jatkui ultrassa. Onko rouvalla mukana vapaaehtoiset tutkimuspaperit, hyvä, testit saa tehdä. Näin ikkään, kun teillä on jo sitä ikää. Ja me sitten kerromme teille, jos vammaisuutta on syytä epäillä. Otetaan se pois – viikolle 16 saakka ihan laillista lääketieteellisin perustein. Ai niin – onnea raskaudesta ja niskapoimuttomasta sikiöstä!

 

Peppi pisti nimet pariin ja ällisteli kovien arvojen yhteiskuntaa. Vaikka Peppi onkin sitä mieltä, että ei itse pitäisi lasta, jos nyt jo olisi tiedossa, että lapsi on kehitysvammainen.

 

Mutta hyvänen aika – asenne on kyllä tyly. Ketään ei tasan kannusteta kehitysvammaisen lapsen pitämiseen. Päinvastoin – varmasti olisi kamala painostus vähäisestäkin epäilystä saati, että menisi lapsivesipunktioon ja tietäsi odottavansa esim. down-vauvaa. Rukoilen, että ei tule eteen.

 

Kaikki hyvin kotirintamalla. Mies sanoin taannoin illalla, että huonosta taloudellisesta tilanteesta huolimatta (ja siitä että sinä Peppi olet niin tajuttoman väsynyt) olen nyt aika onnellinen. Otin rakkauden tunnustuksena!